Viime perjantaina istuin koulun jälkeen luokkakaverini kanssa junassa. Enimmäkseen keskustelu pyöri koulujutuissa, mutta keskustelun tuoksinnassa kaveri tuli myös kehaisseeksi kenkiäni ja lisäsi, että hänen on koko kuluneen vuoden pitänyt sanoa, että minulla on kiva tyyli.
Toivottavasti mahdollisimman moni teistäkin on saanut joskus kuulla jonkinlaisen kehun itsestään. Se meinaan tuntuu oikeasti hyvältä, vaikka minusta onkin vähän hassua kuulla positiivista kommenttia jostain sellaisesta kuin pukeutumistyyli. Miksikö? Kuten koulukaverillenikin totesin, on mielenkiintoista miten ihmiset noteeravat minussa asian mikä on minulle itsestäänselvyys. Se, miten pukeudun tai laitan hiukseni on osa minua, enkä osaisi niitä muuttaakaan. Se, miltä näytän, on minä.
Lisäksi on paljon ihmisiä, joiden tyylin koen paljon erikoisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin omani. Miksi joku jaksaa edes hämmästellä omaa ilmentymistäni kun tarjolla paljon erikoisempiakin kaduntallaajia? Tuon edellä maintisemani tapauksen lisäksi olen saanut muutenkin paljon positiivista palautetta viime aikoina niin naapureilta, myyjiltä, satunnaisilta vastaantulijoilta kuin päiväkodin pihalla leikkiviltä lapsiltakin. Viime syksynä ruokamessuila suklaakojulla myymässä ollut nuori nainen ihaili rohkeuttani ja ylisti tyyliäni päästä varpaisiin ja tarjosi vieläpä ilmaiset konvehdit. Ja aina sitä jaksaa hämmästyä, varsinkin niinä päivinä kun vaatekaapista on tarttunut päälleni "vain jotain" koska ei ole ollut aikaa jäädä miettimään liikaa.
Tietysti on niitäkin, jotka mulkoilevat minua nenäänsä pitkin kuin kaksihaaraista makkaraa, mutta kaikella on aina toinenkin puolensa. Positiivista palautetta ei voi saada, ellei sen rinnalla kulje myös negatiivinen mielipide. Yhteiskuntamme edellyttää kuitenkin hyviä käytöstapoja, siksi fiksu ihminen jättää merkityksettömät negatiiviset kommentit itselleen. Kaikkia ei voi eikä kuulu miellyttää. Tietysti on aina niitä, jotka haluavat väkisin tilanteessa kuin tilanteessa tuoda oman mielipiteensä julki kärkkäällä ja asiattomalla tavalla, aiheuttaen tietentahtoen toiselle pahan mielen tai ainakin syyn siihen. Tällaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti kapeakatseisia idiootteja.
Joskus istuessani koulussa tai baarissa ikäisteni keskellä mietin, olenko pukeutumistyyliltäni lapsellinen. En välitä vaikka olisinkin, mutta välillä tuntuu omituiselta kun kanssaihmiset puhuvat menneistä, räväköistä tyyleistään nuoruuden haihatteluna. Neutraalimpi pukeutumistyyli ei ole huono juttu, mutta huomaan silti usein miettiväni miksi ihmiset ovat hylänneet lävistyskorut, bändipaidat, maiharit, nahkahameet, hihamerkit ja monenlaiset asusteet ikävuosien karttuessa. Ehkä se on vain osa muutoksen kaarta, eivätkä ne itselleni rakkaat yksityiskohdat puketumisessa tosiaan sovi kaikille.
Itsekin olen pukeutunut erilaisiin vaatteisiin ja kokeillut monenlaista, ennen kuin olen tullut siksi mitä nykyisin olen. Joskus nuorempana yritin tavoitella jotain helposti kategorioitavissa olevaa tyyliä, mutta nykyisin en jaksa miettiä mokomaa. Ostan vaatteen itseni, oman tyylini ja persoonani takia, enkä siksi sattuuko se olevan katu-uskottava tai trendikäs. Tuollaiset seikat eivät voisi minua vähempää kiinnostaa eikä kenenkään pitäisi väkisin yrittää olla jotain. Parhaimmillaan ihminen on kun pukeutuu niin kuin itse haluaa eikä yritä väkisin erottua, vaikka persoonalliset väripilkut massan keskellä ovatkin piristäviä.
Jos vedät yllesi mieluiten korsetin ja nahkahousut, se on hienoa. Jos taas viihdyt paremmin verkkareissa ja väljässä t-paidassa, sekin on hieno juttu. Tärkeintä on, että pidät siitä itse. En tiedä onnistuinko nyt ilmaisemaan selkeästi sen, mitä päässäni liikkuu, mutta yritin ainakin.
Psst. Olen muuten taas aloittanut uuden blogin, eli katseet tänne: The space between the words. Päivitystahti on harva / satunnainen / vaihteleva, joten säännöllistä luettavaa ei ole luvassa, mutta jos tekstini kiinnostavat kannattaa vilkaista. Sisältö tulee olemaan kaunokirjallista ja pääsääntöisesti fiktiivistä, mutta on siellä jo tässä vaiheessa yksi omaelämäkerrallinen teksti joten en itsekään osaa sanoa varmasti, mitä on tulossa. Katsellaan sitä sitten.
